Rogue Trakehners

Deranos Rogue

Tämä on virtuaalihevonen

-

☆    Trakehner, ori
☆    Musta, 168cm
☆    Syntynyt 08.08.2021 - 7v
☆    Koulupainotus, GP
☆    VH21-021-0120

☆    Omistaja Sorel (VRL-00884)  
☆    Kasvattaja Sorel / Rogue Trakehners  



Deranos Rogue on meidän tallin ensimmäinen koulutraki kasvatti ja mitä muuta olisimme voineet, kuin pitää tuon mustan ja sisukkaan orin kotona. Astutusta sovittaessa oli vahva tunne hevosen jäämisestä mutta loppuvaiheilla tiineyttä ideoimme varsan myyntiä muualle eurooppaan, mutta toisin kävi. Tuo musta komistus teki meihin loputtoman vaikutuksen ja mitä enemmän aika kuluu, sen mahtavampi seikkailu meillä on ollut.

Deranos ei ole arka eikä epävarma, vaan se on rohkea ja avoin hevonen. Sen vaativuus taso huitelee äärimmäisyyksiä mutta muutamat kokeneet kouluratsastajat ovat saaneet tästä hevosesta niin paljon irti, että annettakoon muutamat miinukset anteeksi. Kotona sen kanssa pärjää hyvin, kun rutiinit ja paikat ovat tutut. Maailmalla orista kuoriutuu showhevonen, joka esittelee milloin missäkin erinäisiä temppuja, joihin lukeutuu mm: pystyyn nouseminen, pukittelu, ärsyttävä levottomuus, älämölö, kaaputtaminen tai hevoauton takaseinään potkiminen vain sen takia, että se tietää meidän ärsyyntyvän siitä. Yksikään kisareissu Deranosin kanssa ei ole rentouttava eikä edes kiva. Kun hevonen pääsee areenalle, tekee parhaansa ja näyttää osaamisensa - se hetki palkitsee.

Tätä hevosta ei ole helppo ratsastaa, koska virheisiin ja epävarmuuteen ei ole varaa. Se rokottaa moisesta välittömästi ja toimii kuin peili. Kun ratsastaja on motivoitunut, tarkka ja keskittyny suoritukseen, on hevonenkin. Kaikkein vaikeinta on saada Deranos säilyttämään oikean rytmin tehtävissä. Se lähtee herkästi kiirehtimään, joka ei tietenkään näytä tuomareille hyvältä. Hevosella on upea ravi, sekä loistava tekniikka työskentelyssä. Se askeltaa hienosti jos vain maltti kestää, tekee hienot piruetit, piaffit ja passaget. Sen ravi on suurta, näyttävää ja tahdikasta. Ori käyttää koko kroppaansa työskentelyssä tasaisesti. Vireyttä, notkeutta ja näyttävyyttä ei puutu tämän mustan komeuksen kohdalla.

Kotona voi kokeilla muitakin lajeja kuin kouluratsastusta ja Deranos on erittäin hyvä esimerkki siitä, että kouluhevosta ei ole tarkoitettu estehevoseksi, eikä sen tarvitse osata hypätä. Joskus jää miettimään, jos laittaisi metrin aidat tämän tarhan ympäri, pysyisikö hevonen siellä koska sen hyppäämisestä ei ole kehumista. Irtohypytyksessä se hyppäisi varmaan sen 160cm esteet mutta ratsastajan kanssa tuntuu 80cm rataestekin sellaiselta, että se ylitetään vain väkipakolla. Maastoesteillä se ei ylitä yhtäkään estettä, kokeiltu on. Mutta jos haluaa puuhailla jotain mistä hevonen tykkää, sitä voi juoksuttaa ja ohjasajaa kentällä tai lähteä maastoon. Se lähtee mielellään maastoilemaan yksin tai porukassa, ei väliä miten kunhan maisema vaihtuu.






Jälkeläiset:

- ei vielä jälkeläisiä


i. Valero v. Helmwald

trak, m, 167cm
VIR MVA Ch, KTK-I, KRJ-I, YLA3

ii. Harrison V

trak, mrn, 168cm
KTK-II, KRJ-I, YLA3

iii. Ferguson

evm

iie. Harrietta

evm

ie. Vogue Sugar

trak, rn, 166cm
KRJ-I, YLA2

iei. Malachai

evm

iee. Verona Sugar

evm

e. Everholt Demorcia

trak, m, 165cm
KTK-III, KRJ-I

ei. Twistery

trak, m, 168cm
VIR MVA Ch, KTK-II

eii. Cudge

evm

eie. Twisteria

evm

ee. Demoiselle

trak, tprn, 160cm
Ch, KTK-II, KRJ-I

eei. Cybervoid

evm

eee. Demoira

evm


☆ Kilpailee porrastetuissa KRJ:ssä.


Saavutukset
- Åland Weekend: Prix St Georges Special: 31/34 (52.046 %)
- Åland Weekend: Intermediate II: 1/32 (70.652 %)

Näyttelyt
-


☆ Kouluvalmennus (kirj. Sorel)

Kylmän kolea ilma ajoi monet ratsukot maneesin turvaan, joten ruuhkaa on ollut havaittavissa. Sabine talutti mustaa oria kohti maneesia kun takaa kuului; "Lähdemme metsään tekemään kävelylenkin, saat vallata maneesin yksinäsi". Se oli Sabinen sisko Emma. Tämä kävi mitä parhaimpaan hetkeen, koska seuraavalla viikolla oli suuret kansainväliset kilpailut, joihin oli päästävä harjoittelemaan. Toki olen kuullut sanonnan lahjattomat treenaa mutta nyt oli pakko tehdä jotain, koska panokset olivat suuret.

Heti alusta lähtien satulan alla liikkui verkkainen ja energinen ratsu. Sabine keräsi ohjat käsiin ja lähti hiljalleen lyhentämään hevosta ja hakemaan sopivaa muotoa. Hieman meinasi takaosa lähteä tekemään ihan omiaan mutta nopeasti löytyi oikea linja ja rytmi. Hevonen oli hyvin kuulolla ja tyytyväisen oloinen, myös suustaan. Joskus Deranoksella on tapana leikkiä kielellä mutta nyt se selkeästi keskittyi. Ravissa oli hyvä eteenpäin pyrkimys ja jalat nousivat hyvin tahdikkaasti. Pieni puristus vatsassa aiheutti jo sen, että hevonen tiputti hieman vauhtia tekemisestään. Deranos tuntui molempiin suuntiin virkeältä ja vetreältä.

Laukassa hevosta joutui enemmänkin toppuuttelemaan ja ottamaan kiinni. Muoto hävisi muutamia kertoja ja aivopierujen takia myös rytmityksessä tuli virheitä. Ori teki todella taidokkaan laukkapiruetin ja millä maltilla! Sabine tunsi kuinka satulan alla porisi kiehuvakeitos, joka luvan salliessa olisi valmis räjähtämään hetkenä milloin tahansa. Niin vain Deranos jaksoi tsempata ja pitää päänsä kylmänä. Vaihdot joka toisella askeleella sujui puhtaasti, kuten myös jokaisella askeleella. Lisätyt toimi myös joka askellajissa ja nyt Sabinella oli hieman huojentuneempi olo tulevasta. Jos ori malttaisi toimia näin hienosti myös ensi viikolla, prosentit tulisi olemaan komiat!


☆ Kultasaari Cup 26.08.2023 (KRJ)

Kultasaaren kartanon vaaleankeltainen puuhuvila näkyi jo edessämme. Matkamme Saksasta, neljän hevosen voimin on vienyt jo muutaman päivän. Fynn jäi kotiin huolehtimaan kotipuolesta mutta vanhempi tyttäreni Sabine sekä tämän ystävä Rhea. He ovat ennekin olleet kilpailureissuilla mukana ja meillä on aika kiva tiimi, jos näin voisi myöntää. Jatkoimme päärakennuksen ohi tietä pitkin isommalle parkkialueelle, koska iso hevosauto vie paljon tilaa. Muutama muukin rekka oli jo paikalla mutta mahduimme parkkiin hyvin. Minä lähdin valumaan kohti päärakennusta papereiden kanssa ja Sabine ja Rhea lähtivät juottamaan hevosia.

Iltapäivällä tarkoitus oli jaloitella hevosia ja auton ensimmäisessä välikössä oli kuopuksemme, Deranos. Ori ei kovin montaa kertaa ole reissuun päässyt mukaan ja juuri tämä hevonen on aiheuttanut nyt jo monia harmaita hiuksia päähäni. Onneksi hevosautossa on kamera, josta pystyimme seuraamaan hevosia koko matkan. Huokasin syvään, ennen kun avasin lastaussillan – autosta kuului kopinaa ja kolinaa ja tiesin jo nyt, kuka se oli. Kädet hikoilivat ja mielessäni näin vain kuvat, kuinka nuori orimme kiitää pitkin tarhojen reunaa vapaana, aiheuttaen järkyttävän kaaoksen kartanon tiluksilla. Tarjouduin itse ottamaan Deranosin ulos autosta. Kuten arvelinkin, hevonen tuli kohtalaisen vauhdikkaasti kolinalla ja kevyesti tanssahdellen maankamaralle. Tarhat olivat onneksi tyhjän oloiset eikä ihmisiä näkynyt pihalla kuin muutama tallityöntekijä ja ehkä kilpakumppani. Minua hävetti hevosen käytös, kun ihmisten katseet kohdistuivat meihin.

Kun lopulta sain Deranosin hevosauton huoltopaikalle kiinni, huokasin helpotuksesta. Nuorten hevosten kanssa on aina mukava lähteä reissuun mutta Deranos osaa olla varsin rasittava yksilö, sille päälle sattuessa, joka taas syö paljon omia voimavaroja (ja hermoja). Ilma oli onneksi kaunis mutta ei niin kesäinen. Kyllä syksy teki tuloaan, aurinkoa oli tarjolla vain rajoitetusti ja sateet meinaavat olla arkipäivää. Meille sattui hyvä keli ja siitä sai lisäenergiaa ja boostia päivään! Aurinko lämmitti ihanasti mutta hetken touhuttua orin kanssa, lämpöä tuntui olevan jo turhankin paljon. Mieli lähti hapuilemaan varjon puoleen mutta toistaiseksi se ei ollut mahdollista.

Hevonen alkoi hiljalleen rauhoittua ja ylimääräinen mölyäminen oli loppunut – nyt hän tyytyi vain seurailemaan korvat ja partakarvat tarkkana ympäristöä, hiljaisena. Hevosesta aisti jännityksen. Sen lihakset olivat pinkeinä, ryhti oli kuin armeijassa olevalla isommallakin kessulla ja jos nyt tapahtuisi jotain kovin yllättävää, tuo hevonen pomppaisi tuosta varmasti kuuhun asti! Tunnelma oli siis jännittynyt, odottava, varovainen ja valpas. Näissä tilanteissa oman mielen hallinta on nyt tärkeää, koska hevoselle ei saa antaa yhtään tilaa lisää panikoida tai hermostua. Oma mielentila ja tekeminen täytyy saada tasaiseksi, itsevarmaksi ja määrätietoiseksi. Silloin oma energia ja flow siirtyy myös hevoseen – mikä helpottaa meidän yhteistyötämme huimasti. Hevosen lukutaitoa minulta kyllä löytyy, tytöiltäkin mutta koen olevani paras uhri toimimaan juuri tänään tämän hevosen kanssa, joten Sabina ja Rhea sai huolehtia muista hevosista.

Suojien poistamisen jälkeen lähdin taluttamaan Delarosta pitkin tallin pihaa, kun tilanne näytti rauhalliselta. Peltolaitumilla näkyi kauempana tammoja varsojen kanssa, joten valitsin reitiksi lähteä pientä tietä pitkin. Tuuli ei käynyt juuri yhtään, aurinko porotti ja lintujen laulukin oli jo kesästä hiljentynyt. Ilma oli tyyni. Hevosenkin mielentila näytti selvästi olevan jo rennompi. Delarosta on mukava taluttaa, vaikka se olisi kiihdyksissä ja todella ääliö, se pysyy aina käsissä ja se kunnioittaa ihmistä. Kaikki tämäkin käytös menee täysin nuoren ja kokemattoman hevosen toimintaan, joka ratsuna on äärimmäisen osaava mutta matkustajana vielä noviisi. Tie loppui kesken, olimme päätynyt rantaan ja jäljistä päätellen, myös hevoset ovat tervetulleita kahlaamaan. Astelin lähemmäksi rantaa, riisuin kengät ja sukat ja nostin vielä vähän korkeammalle shortsien puntteja ja lähdin kahlaamaan syvemmälle. Deranos mietti hetken, ennen kun otti askeleen veteen. Lopulta hevonen seisoi tyytyväisen näköisenä maahansa asti vedessä. Siinä me seisoskelimme ja ihmeteltiin Suomen kaunista loppukesää yhdessä. Nämä hetket ovat upeita, kun elämässä muistaisi useammin oikeasti pysähtyä ja nauttia juuri siitä hetkestä. Meillä oli lämmin ja rento hetki Deranosin kanssa ja tällä tunteella ja fiiliksellä oli ilo lähteä miettimään huomisen päivän startteja.