GL Dawar Aramus++++/

Tämä on virtuaalihevonen

Aramus voisi olla se satujen tai ainakin hevoslehtien tarinoiden valkea satuhevonen, joka liihottelee kouluradoilla kevyin askelin ja laukkaa aamu-usvaisella niityllä eteerisenä ja uljaana kuin yksisarvinen konsanaan. Vaan kun Aramus ei liihottele, Aramus lompsii menemään niin tuiki tavallisena, melkein raskain askelin, tympääntyneen oloisena ilman tippaakaan eleganssia.

Mikäli harjaaminen, peseminen, klippaus, ihan sama mikä hoitotoimenpide, kestää Aramuksen makuun turhan pitkään, ori aloittaa huokailun ja nojailun. Erityisesti kengitettäessä ori nojailee jokaista jalkaansa ilmaisten tällä tavoin, että homma kestää turhan pitkään, sopii laittaa vähän vauhtia siihen raspailuun. Ilkeä tämä ei ole, lähinnä.. syntymätympeä. Aramus ei ilahdu herkuista tai halauksista, se on kaikkein tyytyväisin, kun se hoidetaan ripeästi ilman turhaa lääppimistä. Kimo ei arastele kaivonkansia, kauhistele hammasraspia, pelkää piikkejä tai mitään muutakaan. Siitä vain tuntuu olevan huomattavan kuormittavaa (henkisesti, siis) seistä tönöttää paikoillaan ihmisen puuhastellessa jotain orin näkövinkkelistä täysin turhanpäiväistä. Aramus sentään kävelee ihan asiallista vauhtia, eikä kimoa joudu kiskomaan perässään. Lastauskin sujuu vaivatta, eikä ori sano matkustamiseen yhtikäs mitään. Siinä mielessä hurjan helppo hevonen.

Osaavahan tämä on, liikkeetkin ovat oikein hyvät, kunhan Aramuksen saa keräämään ryhtinsä ja käynnistämään moottorinsa. Kliseisen herkkä, tulinen, nopea ja reaktiivinen arabi on aika kaukana tästä meidän valmiiksi väsyneestä velvoitetyöllistetystä orhistamme, joka suorittaa kaiken minimipanoksella. Ainakin sitä tietää oikeasti ratsastaneensa kunnolla, kun ori alkaa tosissaan käyttää kroppaansa ja askeleissa on vähän enemmän energiaa ja elastisuutta. Jos ei ole pakko nostella kinttujaan kunnolla, niin Aramushan laahaa kavioitaan mahdollisimman lähellä maata. Eikä tämä ole erityisen herkkäkään, ei kädelle, istunnalle tai pohkeelle. Herkkä pitkästymään, sitä tämä on, Aramus kun yleensä ehtii pitkästyä työntekoon jo siinä vaiheessa, kun ratsastaja vasta kiristää satulavyötä. Tämä hevonen ei saa mitään mielihyvää liikkumisesta, tarhassa ja laitumellakin ori liikkuu aika lailla minimin. Ja on ihan terve, on kuulkaa moneen kertaan tutkittu.

Päättäväinen ratsastaja saa kimon tekemään töitä, ja se orin tarjoama minimipanoskin paranee sitä myötä, kun ratsastaja ilmoittaa, ettei lusmuilu käy. Aramus osaa vaikka ja mitä, eikä sen liikkuminen ole ollenkaan niin onnetonta, kuin mitä arabi alkajaisiksi tarjoaa. Pitkät, ihan oikeasti pitkät, verryttelyt, paljon siirtymisiä, pysähdyksiä ja peruutuksia, näillä eväillä Aramusta on kaikkein paras herätellä ja vetreyttää.

Ja ihan hyvin tämä suorittaa, kotona ja kilparadoilla, sitten kun on pakko. Ainoa miinus on, ettei ori yhtään nauti siitä, vaikka kuinka saakin kehuja. Vapaapäivät ovat hevosen elämän parasta aikaa, tuumii kimo satuhevosen irvikuvamme. Yleisö tai kilpailupaikkojen tunnelma ei paljoa tämän hevosen päähän nouse, Aramus on rehellisesti paljon innostuneempi hevosrekassa odottavasta heinäverkostaan. No, eipähän stressaa vatsaansa kuralle tai ota hatkoja heti, jos joku kanssakilpailija vähän säpsyy käsihevosalueella. (luonteesta kiitos Lissu T. <3)